2in1

Olen monesti kirjottanut siitä, kuinka paljon halusin nimenomaan luokanopettajakoulutukseen. Olen reilussa puolessa vuodessa saavuttanut myös toisen haaveammattini, liikunnanohjauksen. Hain monesti liikunnanohjaajaksi eri paikkoihin, mutta en ikinä saanut paksua kirjekuorta. Nyt kuitenkin, vajaan vuoden aikana, olen alottanut luokanopettajaopinnot, kouluttautunut ryhmäliikunnanohjaajaksi, Zumba-ohjaajaksi ja kesällä CV:hen lisätään vieläpä LesMillsin BodyBalance pätevyys. What!?

Jos joku olis sanonut mulle vuosi sitten, että olen saanut näin paljon omia unelmia ja haaveita etenemään vuodessa, en todellakaan olisi uskonu. Ihan mieletön fiilis ajatella, että liikkuminen on mun työtäni tällä hetkellä opeopintojen ohella... Mietin myös kuinka kaikki tänä aikana saadut tiedot ja taidot tulee hyötykäyttöön tulevaisuudessakin! Miten huippua opettaa lapsia päivät ja liikuttaa ihmisiä illat! Ei olis ammatinvalinnat mennä paremmin. Huh. Ei muuten yhtään harmita ne ohuet kirjekuoret enää, en usko, että olisin ikinä saavuttanut näin paljon, jos olisin nyt muualla kuin täällä. Awesome!

Zumba on aika huikee laji. Omat asiakkaani on jotain nelikympin tietämillä, muutamia kakskymppisiä ja muutamia yli viidenkympin. Zumba sopii kaikille, iästä, koosta tai kunnosta riippumatta. Lueskelin tämän kuun Sport-lehteä, ja siellä oli joku kysely, miten eri ikäiset ihmiset pitää kuntoaan yllä. Oli kuntosalia, lenkkeilyä, pilatesta yms.. Mutta yhtä tyyppiä lukuunottamatta kaikki oli listannut myös harrastuksiinsa just Zumban! Mieletöntä ja hauskaa. Koulutuksessa sanottiin, että Zumba on the mix of dance and fitness inspired by latin music.. Mutta myös hyvin hikistä hommaa ilman, että sitä tulee ajatelleeks.

Let's Zumbaaaaaaaaaaaaaaaa

Varma kevään merkki

Suomen ilmasto on kyllä sitte kummallinen. Muutamia viikkoja sitten hiihtelin vielä jäällä ihanan talvisessa maisemassa, mutta nyt vois jo laittaa rullat alle ja lykkiä asvaltilla menemään. Kevät on ihanaa aikaa, kun luonto herää ja rupee vihertämään, ilma lämpenee.. Kesän tulon jo suorastaan tuntee.

Opiskelijalle kevät ei ole ihan sitä parasta aikaa. Deadline pukkaa päälle useamman aineen portfoliossa, tenttikirjoja raahataan kilpaa kirjastoista ja luennoillakin saadaan vielä istua ihan riittämiin. Kuitenkin kummallinen vaikutus aamuisin on esimerkiksi sillä, kun aurinko paistaa suoraan silmään, eikä siitä ärsyynny yhtään, päin vastoin. Mielellään nappaa pyörän alle ja polkee popit korvissa kouluun. Hyvät ilmat tuo myös kanssa sotkijoita sekaan, eikä olo ole aamusinkaan enää niin yksinäinen, mitä se oli silloin kun lunta tuprutti senttitolkulla sekunnissa ja pakkasta oli rapiat -30.

Kevät tuo myös uusia tuulia elämään; osa haluaa kesäkuntoon, ja se olis viimeistään alotettava pikku hiljaa...... Ihmiset ympärillä saattaa vaihtua opiskelijakamuista uusiin työkavereihin tai jopa uuteen paikkakuntaan. Olen itse innoissani kesästä, ensimmäisestä kesästä Joensuussa! Tosin joudun sen viettämään erillään paremmasta puoliskostani, joten itselläni henkisellä puolella taistelu sen kun jatkuu. Kesä on kuitenkin niin positiivista ja ihanaa aikaa, etten pelkää sitä, vaan lähinnä sitä edessä odottavaa myrskyävää syksyä synkkine iltoineen ja rankkasateineen..... MUTTA nautitaan nyt tästä hetkestä vielä kun voidaan!!

Keväistä sporttipiikkiä suoneen!

Joskus tulee sellasia hetkiä, varsinkin syksyisin ja näin keväisin, jolloin iskee hirvittävä sporttipiikki! Mulleha näin on juuri käynyt. Olen jo parisen viikkoa käyttänyt HeiaHeia-sovellusta, johon kirjailen viikon treenejä sitä mukaan kun niitä tulee. Noh, tällä viikolla huomasin iloikseni, että joka päivä on tullu tehtyä jotain, lähes huomaamatta. Mikä fiilis! :-)

Kun tää sporttipiikki iskee, se vaikuttaa kokonaisvaltasesti koko olemiseen ja elämiseen. Olin tosi masentunut viikko sitten, kun piti ihanan Helsinki-viikonlopun jälkeen palata back to Joensuu.. Pahin masennus kesti tasan sen junamatkan, koska hyppäsin junasta suoraan Nissen päälle ja polkasin töihin. Zumbailutin lapsia ja aikuisia pari tuntia ja sen jälkeen fiilis oli ihan loistava! Liikunnalla, urheilulla ja hikoilulla on ihan kumma vaikutus, ei pelkästään fyysisesti vaan ehdottomasti myös henkisesti.

Liikkumisen ilon ja pirteyden ohella myös kouluhommat on sujunu paremmin. Oon saanut aikaseksi jopa kaikki pakolliset jo ennen kuuluisaa viimeisen illan tuhruilua! Koulussa jaksaa paremmin ja yöunet maistuu. Miksi sitä ei liiku näin ympäri vuoden? Olen ottanut ensi kauden tavoitteeksi Pogostan hiihdon, jossa olin tänäkin vuonna ihan kohtalaisella menestyksellä. Siispä vanhat hiihtotreenit taas käytäntöön ja kesällä sauvarinteeseen ja pitkille rullahiihtolenkeille.. Mitä ihanuutta! 

Haaveista totta

Muutto Joensuuhun oli minulle henkilökohtaisesti suuri askel elämässä eteenpäin. Olin haaveillut opiskelijaelämästä jo pienen tovin, ja kun vihdoin ja viimein se paksu kirjekuori pamahti postiluukusta, tunsin sellaista huojennusta ja jopa ehkä ylpeyttä itsestäni, jota olin toivonut tuntevani koko pienen ikäni. Olen yleensä tyytynyt siihen vaihtoehtoon mitä on tarjolla, enkä yrittänyt tosissani päästäkseni tavoitteisiini. Tykkäsin toki työstäni kahvila-tarjoilijana, mutta jos todellinen ammattilinen kiinnostus on jossakin aivan muualla, tuntui cappuccinon vääntäminen silloin tällöin hieman turhauttavalta.

Miksi sitten opettaja? Ala-asteella muistan tehneeni "kalvoja" paperille aiheista, joita käsittelimme tunneilla ja opetin niitä (kuuluvasti) ääneen luokalleni "piirtoheittimessä", joka tässä tapauksessa oli porukoiden vanha yöpöytä. Muistan jopa siirtäneeni koulupöydän niin, että näen "luokkani" hyvin. Kiinnitin paperia pitkin tapetteja liitutauluiksi ja pikkuveikan Star Wars-miekka toimi karttakeppinä. Yläasteelle siirryttyäni jatkoin edelleen opettamista itselleni, tosin huomattavasti hillitymmin kuin ala-asteella. Muistan jopa piirtäneeni oman kokoiseni ihmisen paperille kaikkine sisäelimineen ja opettelleeni sitä kautta ihmisen ruuansulatus- ja hengityelimistön. Lukioon siirtyessäni minulle olikin jo kerääntynyt monta mapillista aineistoa menneiden vuosien opiskeluista. Tässä vaiheessa olin jo aivan varma, mikä minusta tulee isona.

Kaiken tämän keskellä toivon löytäväni itsestäni ne puolet, joiden olemassa olosta en vielä tiedä. Niitä varmasti on, sillä tämä on minulle niin uusi kokemus ja suuri muutos entiseen, että pakostikin uusia piirteitä putkahtelee esiin. Haluan löytää muutakin tältä ajalta kuin vain opettajan roolin; ja jotta löydän oman tapani olla opettaja, on ensin löydettävä se oma tapa olla minä itse. Kaiken tämän itsetutkiskelun keskellä kuitenkin toivon, etten joudu maksamaan siitä suurinta mahdollista hintaa.

Farkuista verkkarihousuihin

Ja minä kun luulin, että Leevi and the Leevingsin kappale kärjistää huippuunsa battlen Pohjois-Karjalan ja muun maan kesken mitä tulee pukeutumiseen. En voinut olla huomaamatta eroa, tulinhan kuitenkin suoraan pääkaupungista, jossa muoti näkyi katukuvassa hyvinkin voimakkaasti. Jos joku olisi kävellyt Espalla vastaan Raiskin tuulipuvussa, vanha kunnon hikipanta päässä, sauvat sauhuten touhutippa nenässä, ei häntä olisi voinut olla huomaamatta.

Suomi tosiaan on pieni maa, mutta vaikka ollaan vain (!) 430km päässä Helsingistä, voisin luvalla sanoa, ettei Joensuussa ole oikeastaan mitään samaa. Luonto on täällä paljon enemmän läsnä, sen näkee ja haistaa aina kun astuu ulos. Ilma on puhdasta ja raikasta, maisemat kauniita, postikorttimaisia. Talot ovat aivan mielettömiä, kauniita punaisia hirsitaloja joen varrella laitureineen ja hoidettuine pihoineen... Helsingissä saa mennä toista kymmentä kilometriä keskustasta pois päin, jotta löytäisi edes lähellekään näin kauniita maisemia, saati sitten näin raikasta ja puhdasta ilmaa.

Ja entäs se murre! Joensuun murre on jotenkin niin sympaattista ja ystävällistä, ettei sitä puhuville voisi olla vihainen. Kävin paikallisessa kahvilassa, jossa minua palveli nuori tyttö. Hän oli selvästikin räväkkä luonne; räväkkä luonne maustettuna täkäläisellä murteella... Sain mielestäni parasta palvelua ikinä, vaikka ei hän mitään sen kummempaa tehnyt kuin tervehti ja rahasti. Helsingin murre kuulostaa, verrattuna Joensuuhun siis, jotenkin kovalta ja ehkä vähän aggressiiviselta. Itselläni kieli taipuu vielä vahvasti Helsingin suuntaan, mutta eiköhän allekirjoittaneestakin tule viiden vuoden aikana tämän sympaattisen murteen taitaja.

Toistaiseksi olen siis havainnut ympäristössä vain positiivisia asioita, verrattuna Helsinkiin. En tosin ole vielä tutustunut yöelämään, liikuntamahdollisuuksiin tai kulttuuritarjontaan, joita Helsinki suorastaan pursuaa. Lähiviikkoina tulen varmasti tutustumaan yöelämään opiskelujen alkaessa. Lupauduin myös puolimaratonia juoksemaan kolmen viikon päästä, joten liikuntamahdollisuuksiakin olisi pikku hiljaa syytä ruveta katsastamaan...